Schlot 30.8.2013
Aloitin Berliinin jazztarjontaan tutustumisen korttelin
päässä asuinpaikasta olevasta Kunstfabrik Schlotista. Klubin lisäksi paikassa
toimii ilmeisesti jonkinlainen jazz-koulu ym kulttuuritoimintaa. Pitää
selvittää tarkemmin ja palata asiaan myöhemmin. Schlotissa on keikkoja melkein
joka ilta; jazzin lisäksi on jonkin verran teatteria, komediaa ynnä muuta.
Pääosin konserttitarjonta vaikuttaa olevan aika perinteistä jazzia. Oman
säväyksensä tuovat jazz-koulun opiskelijoiden konsertit ja lasten päivät. Joka
viikko on ilmaiskonsertteja, joissa on vapaaehtoinen kannatusmaksu (yleinen
tapa Berliinissä – ihmiset kuulemma oikeasti maksavat myös jotain). Jos on
lipunhinta määritelty, se on yleensä 10 euron kieppeillä, mikä tuntuu olevan
täällä melko yleinen hinta.
Paikka on kellaritasossa mutta helposti lähestyttävä ja
siisti. Paikassa on matala esiintymislava ja hyvä akustiikka. Tarjoilu on
suoraan pöytiin, kuten täällä yleisesti on (suomalaisen on vaikea tottua).
Palvelu on kohteliasta ja hinnat suomalaisittain edulliset, täällä keskitasoa:
olut maksaa 3,50 ja pikkusuolaiset, kuten kinkkuvoileivät noin 3 euroa.
Unohdin tehdä tarkempia merkintöjä ja unohdin jo esimerkiksi
bändin nimen. Netistäkään ei enää löydy elokuun tietoja. Lupaan olla
huolellisempi jatkossa, kun jatkan blogimerkintöjä! Tämä menköön ekan blogikirjoituksen
piikkiin. Seuraavassa kuitenkin nopeat muistot keikasta.
Perjantai-illan keikka ei ollut kovin vilkas, yleisöä oli
ehkä kolmisenkymmentä henkeä. Pääsymaksu vapaaehtoinen, bändi soitti kaksi
settiä. Ohjelmisto sisälsi Wayne Shorteria, Miles Davisia sekä bändin omia
originaaleja. Kokoonpano oli perinteinen kvartetti: rummut, sähköbasso, piano, tenorifoni.
Vähän liian pehmeä soundi ja tyyli minun makuuni, homma ei yltynyt kovinkaan villiksi.
Yksittäiset muusikot olivat paikoin hyvinkin virtuoosisia mutta kokonaisuus ei
ehkä ollut aina tasapainossa. Varsinkin basisti jäi mieleen monipuolisella
soitollaan ja hyvällä groovellaan. Sooloissaan hän tilutti vähän liian nopeasti
ylös alas ja ajatus ei ehkä aina välittynyt. Erittäin taitava kaveri joka
tapauksessa, sain joitain ideoita itsekin. Harmi, kun ei nimi jäänyt mieleen. Pianisti
oli myös pätevä. Yleisluonnehdinta keikasta: vauhtia ja monipuolisia biisejä
oli mutta vaaraa ja yllätyksellisyyttä puuttui. Tunnelma oli ihan mukava,
yleisö seurasi keikkaa erittäin keskittyneesti ja taputti asiaankuuluvasti.
Paikka oli sellainen, että voi käydä toistekin.
PS. Pitää jatkossa ottaa myös kuvia. Mutta Schlottissa tulee
käytyä varmaan toistekin, kun se kerran tuossa nurkan takana on. Voin siis
vielä paikata huolimattomuuttani.
Kunstfabrik Schlot
Invalidenstrasse 117 (sisäänkäynti sisäpihalta, jonne pääsee
myös Schlegelstrasse 26:n puolelta)
Mitte 10115.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti