Meinrad Kneer Quintett
13.9. Jazzkeller
69, Klub Aufsturz
Oranienburgerstrasse
67, Berlin-Mitte
Meinrad
Kneer: Kontrabasso
Andreas
Pichler: Rummut
Gerhard
Gschlössl: Pasuuna
Frank Paul
Schubert: Alttofoni
Sebastian Piskorz: Trumpetti
Jazzkeller 69 järjestää viikottain jazzklubeja Aufsturz-ravintolan
kellarissa. Konsertteja on muissakin lokaatioissa mutta kellarilla on käsittääkseni
jo pitkään jatkuneet perinteet. Aufsturz sijaistee Oranienburgerstrassella
S-bahn-pysäkin vieressä. Paikka oli helppo löytää mutta ulkoapäin mikään ei viitannut
jazzklubiin: paikka on tavanomainen, keskikokoinen ja vilkas olutbaari rumanharmaassa
rakennuksessa. Olin kävellyt aiemminkin ohi mutta paikka ei vaikuttanut kovin
kiinnostavalta.
Baarin nurkasta löysin portaat alas pieneen keikkapaikkaan.
Vaikutelma oli melko…. kellarimainen. Jotenkin matalakattoisesta tilasta tuli
mieleen vanha TVO, tosin tämä vaikutelma unohtui aika nopeasti. Asiakaspaikkoja
on 30 - 40 ja tila tulikin illan mittaan tiiviisti täyteen. Aluksi ilta ei vaikuttanut
kovin vilkkaalta. Olin lukenut, että konzert klo 21, joten suomalaisena
junttina astelin 21:05 miltei ensimmäisenä sisään. Siemailin olutta, katselin
ympärilleni ja ihmettelin, eikö muita tulekaan. Konsertin alkaessa noin klo 21:40
paikka oli jo puolillaan, toisen setin alkaessa täynnä. Olen päätellyt, että
täällä ilmoitetaan usein vain ovien avaamisaika, konsertti alkaa sitten kun
alkaa. Ennakkoluuloni aina tiukan täsmällisistä saksalaisista on romuttunut.
Itse konsertti oli varsin hyvä. Bändi esitti basisti Meinrad
Kneerin sävellyksiä ja kukin soitti mielenkiintoisia, kokeilevia sooloja. Biiseissä
oli persoonallinen sävelmaailma: vaikutelmia arabialaisista sävelasteikoista, rockista
ja uudesta taidemusiikista, puhallinsektiolla sopivaa kakofoniaa, harmonioita
ja päällekkäisiä melodioita. Rytmiikka liikkui jazz-rock-funk akselilla hyvällä
groovella. Kakkossetissä pilkisti esiin myös perinteisempää ”taa-timppa-taa”-
jazz-rytmiä siellä täällä. Biiseissä oli parin soinnun nykiviä koukkuja ja toisaalta
kulmikkaita torviriffejä. Torvisektion käytöstä tuli paikoin mieleen Charles Minguksen
tuotanto, vaikka konteksti oli modernimpi. Torvijuttujen merkitys korostui,
koska pianon tai kitaran kaltainen komppisoitin puuttui. Sävellyksistä tuli varsinkin
nykivissä kohdissa mieleen myös Zappa ja ekan setin alkupuolella ajattelin Alamaailman
vasaroiden musiikistaan joskus käyttämää termiä ”kebab-jazz”. Myös herkempää
settiä kuultiin, esim hienoa modernia basson soittoa jousella, mutta musiikin
voima säilyi silloinkin.
Puhaltajilla oli lupsakka ja persoonallinen tyyli. Varsinkin
pasunistin soitosta pidin paljon. Koko bändillä oli selvästi hauskaa ja hyvä
tunnelma välittyi myös yleisöön. Ekan biisin nykivä rytmi jäi luupiksi päähäni
ja olen palannut jatkuvasti naputtamaan sitä milloin mihinkin pöydänreunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti