Unohtuneita suosituksia: Sowieso

Sowieso

Weisestrasse 24

http://www.sowieso-neukoelln.de/#home

Ajattelin tästäkin paikasta kirjoittaa suosituksen. Olin täällä katsomassa keikkaa muutama viikko sitten mutta kiireiltäni en ehtinyt kirjoittaa itse keikasta. Nyt keikan muisto on sen verran himmennyt, että siitä kirjoittaminen ei olisi kovin mielekästä (vaikka hyvä veto olikin). 

Mutta asiaan: Sowieso – yksi keskeisistä improvisoidun musiikin keikkapaikoista. Pieni taidebaari, joka tarjoaa ohjelmaa kaikkina iltoina lukuun ottamatta joitain alkuviikon maanantai- ja tiistai-iltoja. Paikka on erittäin viihtyisä hämyinen olohuonemainen tila. Bändi soittaa alkovin kaltaisella erillisessä sopessa yhdellä seinustalla. Baaria pitää omalaatuinen herrasmies, joka tupakoi jatkuvasti. Virheät vanhat tapetit ja kullanruskea katto, jossa on koristekaiverruksia. Paikassa konsertoivat toistuvasti tunnetuimmat (ja myös hieman vähemmän tunnetut) improvisoidun skenen muusikot. Ainoa, mikä iltaa häiritsi oli huono ilma: paikka oli aika täynnä, ilma ei vaihtunut ja sisällä tupakoitiin runsaasti. Meinasi tulla vähän huono olo. Itse musiikki oli hienoa. Sowieson tarjontaa voi hyvin seurata echtzeitmusikin kalenterista.

Suomessa ei vastaavia omalaatuisia paikkoja liiemmin näy. Taitaa olla muutenkin niin paljon kaikkia säädöksiä ja lupa-asioita ravintolan perustamista vaikeuttamassa, että taidelähtöinen toiminta on väistämättä vaikeaa. Suomen alkoholilainsäädäntö on kuin Kekkosen ajoilta, mikä vaikeuttaa kaikkea mahdollista kulttuuri- ja viihdetoimintaa. Ylipäätään hauskanpito tehdään todella vaikeaksi. Tätä tilitystä voisin jatkaa pidempäänkin mutta jätän toiseen kertaan.

PS. Osoitteiden kanssa pitää olla tarkkana, koska Neuköllnissä on myös Weserstrasse, jossa on paljon ravintoloita (mm Gelegenheit). Samankaltaisia kadunnimiä on muitakin. 

Suklaata ja uutta aaltoa

Schokoladen

Ackerstrasse, Berlin-Mitte

http://www.schokoladen-mitte.de/

Löysin viimein mukavan rock-tyylisen vaihtoehtoklubin. Schokoladen on parin korttelin päässä kotoani Ackerstrassen ja Torstrassen kulmassa. Ohjelmassa on bändejä, runonlausuntailtoja, avointa lavaa, muita taidehässäköitä ja DJ:n tahdittamia bileitä.  Musatyyleinä esim postpunk, new wave, punk, ambient ja indiepop. Keikat alkavat jo aikaisin, noin iltakahdeksalta ja päättyvät ennen kymmentä. Osuimme ekaa kertaa paikalle noin kymmentä vaille kymmenen ja kuulimme kolme biisiä ihan mukiinmenevältä rock-bändiltä. Tyyli oli solistin aurinkolasien ja telecaster-soundien myötä jotain Joy Divisionin ja Dr Feelgoodin välistä. Yleisö pogosi iloisesti.

Paikassa on rento ja taiteellinen DIY-ilmapiiri. Ei mitään brändättyä rock-kulissia tai kliseisiä Black Sabbath –sisustustauluja vaan oikeasti hauska ja omaperäinen mesta. Paikka on melko pieni mutta silti sisällä on nouseva parin penkkirivin katsomo ja punaisin silkkiverhoin koristeltu lava. Baaritiski on koristeltu kukkasin ja katossa on enkeleitä. Ainoa asia, mikä tunnelmaa häiritsi, on tupakansavu mutta tämä on vaan pakko kestää. Sisällä tupakointi on nimittäin melko yleistä berliiniläisissä baareissa, vaikka ei niinkään ruokaravintoloissa.

Tänne tulee mentyä jatkossakin.

PS. Kaljakin oli halpaa.

Nykivää lyyrisyyttä ja elokuvamaisia tunnelmia

Kalle Kalima ja Carlos Bica B-Flatissa 22.10.2013

Tuli koettua taas tasokas konsertti. Duo Carlos Bica (kontrabasso) & Kalle Kalima (sähkökitara) soitti lähinnä Carlos Bican omia sävellyksiä mutta myös ainakin yhden Kaliman kappaleen ja jotakin muuta. Bican hiljaisista saksankielisistä esittelyistä en saanut enempää selvää. Musiikki puhui kuitenkin puolestaan.

Biisit olivat omaperäisiä: rytmikkäitä, kauniita ja tunnelmallisia. Kappaleista tuli mieleen elokuvallisia tunnelmia. Huomasin ajattelevani esimerkiksi Buñuelin Andalusialaista koiraa ja Kaurismäen veljesten elokuvia. Ehkä tämä johtui myös siitä, että olen juuri lukenut Hesarista Kalle Kaliman elokuvavaikutteisista K18-yhtyeen levyistä (pitääpä ottaa kuunteluun!). Rytmit toivat mieleen myös Piazzolan tangot. Välillä mentiin barokkitunnelmissa ja varsinkin Bica soitti usein klassisella tavalla kauniisti, kunnes Kaliman efektoitu kitara tasapainotti tilanteen. Mukavaa vaihtelua.

Huumoria oli mukana paljon niin sävellyksissä kuin esityksessäkin. Kauneuteen ja seesteisyyteen liitettiin leikkisää ironiaa esimerkiksi ”It’s great to be a patriot” –nimisessä kappaleessa. Myös särökitaraa, rock-vaikutteita ja nykiviä rytmejä kuultiin. Molemmilla muusikoilla on erinomainen rytmin tuntu. Portugalilaisen Bican otteessa tuntui lattarimusiikin henki. Kaliman omaperäisyys tuli esille mahtavissa sooloissa. Monotonisuuteen ei sorruttu vaan dynamiikkaa oli paljon ja duo-kokoonpanon joustavuudesta otettiin ilo irti. Tunnelma oli erittäin lämmin.

Erityisen kiinnostavia olivat Kaliman soundit: hänen kitarastaan lähti stereopiuha ja lavalla oli kolme kitarastyrkkaria, lisäksi efektiarsenaalissa oli volume-pedaali, loop-asema, säröjä, kaikuja ja jotain, mille en tiedä nimeä (joku flanger tai phaser tms avaruussoundi). Silti hän kuulostaa aina itseltään. Olen viimeksi nähnyt Kaliman livenä Pori jazzeilla joskus 7 vuotta sitten. Nautin silloinkin mutta muistikuvan päivitys oli jo paikallaan. Berliinissä olisi syksyn mittaan tarjolla häneltä pari konserttia lisää, jos ehdin paikalle.

http://www.carlosbica.com/

http://kallekalima.com/

Teurastamon ääniä

Lauri Hyvärinen: preparoitu kitara

Suomesta-galleria pe 20.9.2013

Gelegenheit la 21.9.2013

Lähdettiin katsomaan helsinkiläisen kitaristin Lauri Hyvärisen keikkaa Suomesta galleriaan perjantaina 20.9. Vähän jäi janottamaan pitkästä illanvietosta huolimatta ja päädyttiin Lauri-headeina seuraamaan myös hänen lauantain keikkaansa Neuköllniin Gelegenheiten–baariin (Teurastamo). Lauri osoittautui hauskaksi tyypiksi ja lisäksi mielenkiintoiseksi muusikoksi. Olen kerran aiemmin nähnyt hänen konsertoivan Suomen Turussa yhdessä Ilja Belorukovin, Topias Tiheäsalon ja Pentti Dassumin kanssa, mikä oli hauska tapaus sekin.

Lauri tutki sähkökitaran mahdollisuuksia ja elektroniikan häiriö- ja kiertoääniä käyttäen apunaan muun muassa sukkapuikkoa, viulun jousta ja pattereilla toimivia käteen sopivia minituulettimia. Varsinkin tuulettimet tekivät mahtavia laajenevia, hallitsemattomia ja tunnelmallisia äänimaisemia. Kirskunaa, sirinää, lentokentän tai koneiden ääniä, toisinaan satunnaisia sävelkorkeuksia vaihtuvalla äänenvoimakkuudella. Suljin välillä silmäni ja näin äänimassan konkreettisena massana, väreinä ja muotoina. Omien sanojensa mukaan Lauri viehättyy rumuuden ja huonouden estetiikasta. Varsinaista perinteistä ”kitarismia” ei kuultukaan juuri lainkaan vaan oltiin noisen ja avant garden maisemissa. Kokemusta on jokseenkin vaikea kuvailla sanoin.     

Lauantain esitys oli omasta mielestäni hieman parempi kuin perjantain. Toisaalta koin sen väistämättä jatkumona perjantaille, joten jollain tasolla kokemukseni oli nyt syvempi. Entinen teurastamo, nykyinen taidebaari Gelegenheiten tarjosi hyvät puitteet. Valkoiset kaakelit seinissä, kotitekoisen näköinen baari, vanha jääkaappi, himmeä valaistus. Koukut oli sentään poistettu katosta. Kitaran siristessä aloin hetkittäin ajatella, että tältä täällä on kuulostanut teurastamo-aikoinakin. Laurin pikkuisen mutta äänekkään vahvistimen malli oli ironisesti nimeltään Lunchbox.

Lauri soittaa muun muassa Horst Quartetissa ja muissa improvisoidun musiikin projekteissa.

Gelegenheiten oli pieni mutta hauska paikka, siellä on muitakin tapahtumia. Ilmeisesti kovin kovaäänisiä esityksiä paikassa ei voi pitää ja keikkojen pitää päättyä ajoissa. http://www.gelegenheiten-berlin.de/