Ratapihan kolinaa

Vanhat makasiinit taidekäytössä Warschauerstrassen aseman vieressä

Olin keskiviikkona 30.10. katsomassa bändiä Urban Spree Galleryssa, joka on yksi Warschauerstrassen aseman vieressä vanhoissa ratapihan makasiinirakennuksissa sijaitsevista taidetiloista. Ympäristö on mielenkiintoinen: alueella on erilaisia baareja ja klubeja, kuten biletys- ja rockpaikka Cassiopeia ja joitain pienempiä kahviloita sekä lisäksi skeittihalli, seinäkiipeilypaikka, budosali ynnä muuta.

Urban Spree Gallery yhdistää taidegallerian, baarin, kirjakaupan ja keikkapaikan saman katon alle. Ulkona oli lisäksi ruokakoju ja lepotuoleja kehässä tynnyrinuotion ympärillä. Samassa rakennuksessa toisissa tiloissa soi teknojumputus. Tila on mielenkiintoinen ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Illan ainoa ongelma oli sisään hiipivä kylmyys. Voin vain aavistella, millaista olisi keskitalvella. Seurueellamme oli hieman vaikeuksia löytää paikalle, koska tulimme autolla ja löydettyämme parkkipaikan astuimme sisään portista, jossa luki paikan osoite Revalerstrasse 99. Samassa osoitteessa on monia muitakin halleja ja alueella on paljon tilaa harhailla pimeässä. Jos olisimme tulleet julkisilla, olisimme nähneet paikan suoraan radan yli kulkevalta sillalta, josta laskeutuu portaikko alueelle Urban Spreen viereen.

Konsertissa soittivat Joe McPhee, Chicago (muovisaksofoni, taskutrumpetti, sopraanosaksofoni), Paal Nilssen-Love, Norja (rummut) ja Louis Rastig, Berliini (flyygeli – joka oli jostain tuotu teollisuushalliin). Eka setti oli kokonaisuudessaan ihan nautittavaa kuultavaa, toinen vähän lässähti, koska kokoonpano ei ollut hyvässä balanssissa. Meininki oli aika vakavaa ja tuntui, että muusikoilla ei ollut itselläänkään kovin hauskaa. McPheen trumpetti soi hyvin mutta muovisaksofoni ei ehkä ollut paras valinta tässä kokoonpanossa. Tuntui, että hän ei oikein hallinnut instrumenttejaan. Suurempi ongelma oli, että McPheen leikittelevän soitinvalikoiman tarjoamat humoristiset ja rumuuden estetiikalla pelaavat mahdollisuudet eivät päässet esille Rastigin tosikkomaisen pianismin alta. Flyygelin hakkaava kilkatus ei antanut tilaa nyansseille. Tasaisin ja vaikuttavin soittajista oli taitava norjalainen Nilssen-Love. 

Itse paikka teki vaikutuksen, joten hauska reissu joka tapauksessa.

http://www.urbanspree.com/